Tositarinoita

Pikkuautoista bussien alle

“Pienenä minulla ei ollut muita leikkikaluja kuin pikkuautoja, joita tuhosin ja tutkailin.” Ei siis ole yllättävää, että Jens Nybergistä tuli automekaanikko. Matka Myllymäen kuljetus Oy:n leipiin alkoi jo tenavana taksikyytien merkeissä, sillä kyseinen firma hoiti Jensin koulukuljetukset.

Autoala oli muutenkin luontainen vaihtoehto nuorelle miehelle, sillä koko nuoruus oli mennyt autoja tuunatessa ja puunatessa niitä. “Tulin ensin vuonna 2007 työharjoitteluun, kun he pyysivät, sitten kesätöihin ja koulunpenkiltä sitten suoraan duuniin.”

Oppinsa nuorimies haki Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksesta. Koulutuskeskuksessa voi tekniikan ja liikenteen alan lisäksi opiskella mm. kulttuurialaa, luonnontieteitä, matkailu-, ravitsemis- sekä talousalaa ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon aloja.

Syntymästä asti pyörätuolissa viettäneen Jensin ammatinvalintaa epäiltiin: “Aluksi kukaan ei meinannut uskoa, että minusta olisi tähän, mutta toisin kävi”, kertoo Jens. Ja jotta asiassa olisi tarpeeksi haastetta, siirtyi Jens tavallisten henkilöautojen – eli neitien – puolelta korjaamaan raskaita kulkuneuvoja.

Viime aikoina on paljon puhuttu liikuntarajoitteisten työllistymisestä ja työhaluista. Halua olisi, mutta paikkoja ei. Jensin kohdalla asia ei ollut ongelma. “Mies painaa duuniaan siinä missä kaikki muutkin”, kehuu hänen esimiehensä Jari Myllymäki ja jatkaa: “Ja koska Jens oli tuttu jo lapsuudesta, ei hänen palkkaamisensa ollut oikeastaan edes mietinnän paikka, miehellä riittää työhaluja loputtomiin.”

Mitään lisävalmisteluja tai järjestelyjä ei Jensin vuoksi ole tarvinnut tehdä. Homma hoituu pyörätuolista siinä missä muilla kahdella jalalla. “Kukaan ei kysy pystytkö vaan ehditkö”, kertoo Jens koko työporukan asenteesta.

“Jens tahtoisi kouluttautua lisää, mutta minä en millään tahtoisi päästää häntä pois meiltä”, naureskelee Myllymäki.