hannu_heleva_paakuva
LAHJOITA NYT
hannu_heleva_paakuva

Mahdollisuus työhön

Hannulla on kaksi syntymäpäivää

”Jokainen ihminen muistaa syntymäpäivänsä. Vammautunut muistaa lisäksi vammautumispäivänsä”, kertoo 16-vuotiaasta lähtien pyörätuolilla liikkunut Hannu Helevä.

Hannulle se toinen syntymäpäivä oli äitienpäivä vuonna 1988. Juuri kevytmoottoripyöräkortin saanut Hannu oli ollut tutustumassa tulevaan kesätyöpaikkaansa. Töistä oli kiire suihkun kautta tyttöystävää tapaamaan. Hannu käynnisti moottoripyöränsä ja lähti kotimatkalle. Kotiin asti hän ei kuitenkaan koskaan päässyt.

”Ajoin moottoripyörällä seinää päin. Se oli vanha talo, aivan tiessä kiinni. Samasta kohdasta lähti hiekkatie ja sieltä oli tullut soraa asfaltille. Moottoripyörästä lähti perä alta ja ajauduin suoraan päin seinää”, Hannu kuvailee.

Onnettomuus oli vakava. Hannun selkäydin katkesi kolmesta kohdasta. Lisäksi hänellä oli verta keuhkoissa ja kaikki kylkiluut vasemmalta puolelta selästä poikki. Alkoi taistelu elämästä.

Teho-osastolta Hannulla ei juuri ole muistikuvia. ”Sen mä kuitenkin muistan, kun lääkäri sanoi, että en enää ikinä kävele”, Hannu kertoo.

Kuntoutuksesta avaimet uuteen elämään

Vietettyään reilut kaksi kuukautta sairaalassa, Hannu pääsi Käpylän kuntoutuskeskukseen (nyk. Validia Kuntoutus Helsinki). Siellä alkoi uuden elämän harjoittelu. Kuntoutuksessa hän opetteli tekemään asiat uudella tavalla, pyörätuolista käsin. Myös henkisesti hänellä oli paljon työstettävää. ”Se oli kova paikka, kun pääsin ensimmäistä kertaa kotiin viikonlopuksi Käpylästä. Jälkikäteen olen ajatellut, että olisiko se johtunut siitä, että kyseessä oli tuttu paikka, mutta mikään ei enää toiminutkaan niin kuin ennen”, Hannu muistelee. ”Koska olin nuori, suhtauduin siihen kuitenkin niin, että se onnettomuus tapahtui ja nyt pitää jatkaa eteenpäin. Tavoitteeksi otin, että pääsisin jatkamaan normaalisti lukioon”, Hannu kertoo. Kun hän sitten reilun kolmen kuukauden kuntoutuksen jälkeen palasi kotiin, aloitti hän lukio-opinnot yhdessä vanhojen kavereidensa kanssa. ”Mulla oli hyvä tuuri vammautumisen suhteen. Mulla pysyi läheiset ja kaverit ja elämä jatkui lähes samanlaisena kuin aiemmin. Jälkeenpäin ajateltuna ainoa muutos oli se, että itse liikuinkin pyörätuolilla”, Hannu sanoo.

Ura piirilevysuunnittelijana

Hannu kokee olevansa onnekas, kun on saanut opiskella ja tehdä töitä. Vakavasti vammautuneille tarjotaan Hannun mielestä liiankin helposti mahdollisuutta eläkkeeseen. Päätös eläköitymisestä pitää lisäksi tehdä hyvin pian vammautumisen jälkeen, eikä monikaan silloin pysty kunnolla punnitsemaan sitä, mitä kaikkea työstä ja opinnoista poisjääminen voi pidemmän päälle tarkoittaa. Koska Hannu oli vammautuessaan alaikäinen ei asiaa kysytty häneltä, vaan hänen vanhemmiltaan. ”Vanhemmat eivät antaneet sellaista mahdollisuutta, että olisin jäänyt kotiin. Piti jatkaa opintoja ja mennä töihin”, Hannu kertoo. Tänään Hannulla on takanaan 24 työvuotta, niistä valtaosa piirilevysuunnittelijan roolissa. ”Uskon, että elämäni on ollut parempaa, kun olen ollut töissä”, Hannu toteaa.

Lapset eivät ihmettele pyörätuolilla liikkuvaa isää

Työtä tärkeämpi on kuitenkin se oma perhe, vaimo ja kymmenvuotias tytär. Hannu viettääkin paljon aikaa jalkapallokenttien laidoilla, seuraten tyttärensä pelejä ja harjoituksia. Hannun mukaan monella olisi lapsilta paljon opittavaa: ”Lapset ovat kyllä aivan mainioita. Ne tulee suoraan syliin ja vetää parrasta. Ne ei yhtään aristele pyörätuolia. Ja jos niillä on jotain kysyttävää, niin ne kysyy suoraan.”

Mitä kaikkien pitäisi tietää vammautumisesta?

Hannu pohtii kysymystä hetken, ennen kuin vastaa: ”Onnettomuus on vain yksi vaihe elämän polulla. Siitä hetkestä eteenpäin se elämä on erilaista. Elämä alkaa uudelleen siitä, että opetellaan laittamaan vaatteet päälle Opetellaan tasapainoa. Ryhdytään opettelemaan sitä uutta elämää, vammaiselämää. Varmasti jokaisesta tervejalkaisesta tuntuu, kuin se olisi elämän loppu. Itse uskon, että ihminen on sopeutuva eläin.”

Lahjoittamalla autat vammautuneita työllistymään

Invalidiliitto on olemassa vammautuneita ihmisiä ja heidän läheisiään varten. Lahjoittamalla varmistat, että apua saa silloin, kun elämä on yllättää. Se, että Hannu pääsi vammautumisen jälkeen mukaan työelämään, ei ole itsestäänselvyys. Monet vammaiset ihmiset jäävät työelämän ulkopuolelle. Suurimmat syyt tähän ovat edelleen asenteet ja ennakkoluulot. Invalidiliiton työllisyyspalvelut auttavat vammaisia henkilöitä työnhaussa tai oman yrityksen perustamisessa. Neuvomme myös jo työelämässä olevia erilaisissa vammaan ja työhön liittyvissä kysymyksissä.

Usein työllistymistä helpottaa se, että on olemassa ulkopuolinen taho vammaisen henkilön ja työnantajan välillä. Invalidiliiton palvelut ovat myös työnantajien käytettävissä. Autamme ja neuvomme mielellämme silloin, kun työnantaja harkitsee vammaisen tai vajaakuntoisen henkilön palkkaamista, tai kun työpaikalla täytyy tehdä uudelleenjärjestelyjä esimerkiksi työntekijän vammautumisen jälkeen.

Invalidiliiton työllisyyspalvelut toimivat pitkälti lahjoitusvaroilla. Kiitos, että lahjoitat ja autat vammaisia henkilöitä löytämään paikkansa työelämästä..

Uskon, että elämäni on ollut parempaa, kun olen ollut töissä.

– Hannu

.